perjantai 21. tammikuuta 2011

Korkeakoulut aluekehittämisen kentällä

Jari Kolehmainen, Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu, aluekehittämisyksikkö.

Minkälaisten prosessien kautta alue kehittyy ja miten sen suuntaan voi vaikuttaa.

Organisaationäkökulma. Suomalaisen osaamisen kehittäminen vientituotteeksi voisi olla tulevaisuuden kannalta edullista.

Opiskelijanäkökulma. Mikä on koulutusorganisaatioiden merkitys osaamispääoman kerryttämisessä? Mistä rekrytoidaan oppilaitoksiin ja mihin sijoitutaan. Profiileissa varmasti eroja. Imupumppu-mallissa oppilaitos vetää uusia sijoittuvia opiskelijoita alueelleen. Suihkulähde-mallissa rekrytoidaan omalta alueelta ja sijoitutaan työelämään, sinällään rikastuttaa henkistä pääomaa. Työntöpumppu-malli on ongelmallinen, miksi yksikköä ylläpidettäisiin, jos se kouluttaa aleen ihmiset ja ohjaa heidät muualle. Läpivirtausmallissa osittain sama ongelma, mutta pidemmällä aikajänteellä tilanne on parempi. Viettäessään aikaansa alueella, opiskelijat ovat alttiita alueen vaikutukselle, jolla saattaa olla vaikutusta myöhemmin.

Korkeakoulujen rooli klusterien kehityksessä. Taludellinen ja tekninen rooli tärkeitä, osallistuminen teollisuuden ja elinkeinoleämän toimintaan. Dynamorooli (yrittäjyyskeskeinen), magneettirooli (tutkimuspainotteinen), ankkurirooli (pitkäaikainen yhteistyö) voivat toteutua eri tasoilla: uuden synnyttäminen, vanhan uudistaminen, vanhasta uuden tuottaminen. Millaisia valmiuksia ne tuottavat alueelle ja millaista arvoa syntyy? Synnyttääkö koulutus alueelle toimintaa, vetääkö ja/tai ankkuroiko se sitä sinne, onko se osallisena uudistumisprosessissa, tuottaako se uutta. Miten se vaikuttaa edellä mainittuihin prosesseihin ja mitkä syyt ovat tuon taustalla. Vaikutus voi olla myös välillistä, vaikutukset voivat siirtyä tai kumuloitua. Yhteisvaikutus voi olla alueelle positiivinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti