torstai 20. tammikuuta 2011

Oppimisen osaaminen ja arviointi

Harri Keurulaisen luennon reflektiota oman opettajuuden / työn kannalta.

Ajatuksia ja löydöksiä

1. Arviointiajattelun muutoksesta

Tuo muutos lienee keskittynyt arvioinnin kohdentamiseen asiaan oppilaiden arvioimisen sijaan. Myös kriteereiden merkitys lienee vähentynyt suhteellisen kehittymisen mittaamisen rinnalla. Henkilökohtaisesti pidän liukumattomia rajoja ainoana oikeana tapana hankkia tietoa osaamisesta, varsinkin työelämän kannalta. Oppilaiden kehityksen kannalta taas tilanne on oikeastaan päinvastainen, toki oppilaasta riippuen. Näkisin kahden rinnakkaisen käytön olevan hedelmällistä ja tuovan tarvittavan työkalun kahden eri tehtävän toteuttamiseen.

2. Vihjeet arviointikäytäntöjen kehittämisestä

Kokemuksen tuoman osaamisen hyödyntäminen. Voisi ehkä puhua vertailevasta tavasta arvioida, vaikka tuota käsitettä ei välttämättä useinkaan erikseen mainita. Reflektio on kuin peilin tuomista oppilaalle. Samoin kuin kuntosalilla peilit mahdollistavat väärien liikeratojen välttämisen, reflektio antaa oppilaalle mahdollisuuden nähdä tekemisensä liikkumatonta tukipistettä vastaan. Tässä on oikeastaan kyse samasta asiasta kuin perinteisten numeroarvioiden käytössä, mutta muoti ja näennäinen osaaminen, tietynlainen hype tässäkin sanelee hyväksyttävän toimintamallin.

Arviointia on tapahtunut luokittelua ja vertailua varten sekä ohjaamista ja kehittämistä varten. Nämä kuvaavatkin edellä jo noussutta arvioinnin dualismia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti