Uuden oppiminen on varmaan jäänyt aika vähälle, mutta yhdessä prosessoiminen on saanut näkemään monia jo unohtuneita asioita ja ehkä vähän jopa uudessa valossa. Ainakin muiden näkökulmat ovat tuoneet valoa siihen, miten ihmiset lähestyvät asioita.
Ihmisten lähtökohdat ovat erilaisia seminaarien ryhmissä, joten varmaankin keskustelu eli näkökulmista saa tilaa hyvinkin, mutta tuoko se sellaista lisäarvoa, jota aikuinen ihminen, joista useimmat vielä ovat pitkään tysöskennelleet ihmisten parissa, ei muuten olisi elämässään ehtinyt omaksua.
Yli siitä mistä aita on matalin silloin, kun alue ei ole ominta. Toisaalta mielenkiintoiset teemat saavat osakseen mielenkiintoni. Mutta tuo työskentelytapa on varmaan aika inhimillinen ja toimiva.
Opiskelijana olen varmaan yleisten määritelmien mukaan aika laiska. Edellä jo totesin opiskelumetodien olevan oleelliseen keskittyviä, toisaalta tunnustelen jatkuvasti kaikkea näkemääni ja kokemaani, ainahan voi nousta jotain sopivaa tutustuttavaa.
Oppimistehtävät varmaan kertovat omalla kielellään yllä mainittuja asiota, varmaan niissäkin näyttäytyvät ne arvot ja suhtautumistavat, jotka muutenkin toiminnan ohjaamisessa ovat keskeisessä roolissa.
Seuraavaksi jonkinlainen uudesta näkökulmasta lähestyvä uusien työkalujen ja taitojen rutinoiminen toimivaksi osaksi omia toimintatapojani valituissa opetustilanteissa lienee asiakokonaisuus, jota haluan pohtia.
Opettajankoulutusta haluaisin rakentaan jollain teoreettisella tasolla toimivampaan suuntaan. Esimerkiksi eri kokonaisuuksiin johdattavasti sisäänluennoiminen voisi tehokkaasti rytmittää opsikelijoiden toimintaa opintojensa ääressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti